| Hakemistoon - Huhtikuu 2005 | Olan blogi |
Leikin jälleen turistia. Käyn Oxford Streetillä fantastisessa koruliikkeessä nimeltä Rhinestone. En ole mikään korujen ystävä, Tanyakin sanoi minusta kerran "you're not a girly girl", mutta tämä liike on Australian vastine helsinkiläiselle Oz Jewelille (sattuvaa sinänsä), ja kummasta tahansa mainituista liikkeistä voisin ostaa koko tuotannon. Tyydyn kuitenkin nyt yhteen kaulakoruun ja jätän pari muuta ostosta hautumaan.
Tyttömäisyyden puutteesta vielä, en voi kuin suositella BBC:n sukupuolitestiä! Testissä selviää jokaisesta, onko tädillä munat vai kanat. Oma testitulokseni oli, että olen täysin normaali mies, ja allekirjoitan tuloksen tutkijoiden kanssa täysin.
Seuraava turistikierroksen kohde on Sydneyn Powerhouse-museon The Lord of the Rings -näyttely, jossa on hallillinen LOTR-rekvisiittaa ja läjä töllöjä pyörittämässä hyvin indeksoituja leffaekstroja. Osaa näytteillä olevista tavaroista yleisö pääsee jopa sormeilemaan, tosin yllättäen Gandalfin ryhmysauva, Sormus tai Viggo Mortensenin omin pikku kätösin paikkaompelema Aragornin nahkahaarniska eivät kuulu näyttelyn hands-on- osuuteen. Näyttelyn pääasiallista kohderyhmää ovat esiteinit, mutta jopa minua säväyttävät luonnollisen kokoinen entin pää sekä Alan Leen ja John Howen originaalitaulut.
Iltapäivällä kiipeän Sydney Harbour Bridgen pyloniin, josta allaolevat kuvat.
|
|
|
Sunnuntain kohteeni on Australian pääkaupunki, Canberra. Olen reissussa poikkeuksellisesti pakettimatkalla. Pikkubussilla nähtävyyksien väli taittuu tuskattomammin, ja pääsen kokeilemaan paikallista erikoisuutta, autonpenkin lampaantaljapäällystä. Talja on kuulemma helteellä viileä ja kalsakalla lämmin. Ne pikku määkijät ovat totisesti saaneet jotakin osumaan kohdalleen.
Menomatkalla ohitamme Lake Georgen, melkoinen näky: Näsijärven kokoinen matala järvi, joka on kuivunut viime vuosien kuivuuden aikana viimeistä pisaraa myöten. Järven pohja on erämaata, jota täplittävät vain muutamat lammaslaumat.
Canberran pieni kaupunki pystytettiin mahtikäskyllä keskelle ylänköä, kun Sydney ja Melbourne eivät päässeet yksimielisyyteen siitä, kumpi on oikeutetumpi pääkaupungin paikkaan. Eliel Saarinen melkein suunnitteli kaupungin asemakaavan, mutta jäi kisassa toiseksi. Suomen suurlähetystö (matkaopas Barryn lemppari lähetystörakennuksista) on sentään tyylikäs Vesa Huttusen ja Nicholas Daviesin luomus.
Canberran pakollisista nähtävyyksistä minua kiinnostaa eniten National Museum of Australia, joka on kiehtova, moderni ja kaunis. Tämä on kohde, joka oikeuttaa vierailun Canberrassa yksistään. Jos olisin kaupungissa omin päin, viettäisin koko päivän täällä. Toinen keskeinen kohde on War Memorial, jonka seinään on nakutettu kaikkien viimeisen sadan vuoden aikana rintamalla kuolleiden australialaisten nimet. Nimilaattojen välissä on uurre, johon voi käydä tuikkaamassa unikonkukan papan tai mummin muistolle, ja moni on niin tehnytkin.
Retkiohjelma vie myös parlamenttitalolle, joka on ikuistettu alle keskelle, valitettavasti kaupunkia riepotelleen hiekkamyrskyn takia näkyvyys on kurja.
 |
 |
 |
Lähdön hetki lähestyy, eikä minulla ole moniviikkoisesta Sydneyn majapaikastani muuta kuin hyvää sanottavaa. Wattle House Gleben ja Annandalen rajalla on hinta-laatusuhteeltaan mainioin hostelli, jonka olen Sydneyssä nähnyt. Talo ja puutarha ovat kodikkaita ja kuvankauniita, sijainti erinomainen, kylppärit supersiistejä ja moderneja (mikä ei Australiassa totisesti ole normi) ja omistaja lystikäs. Lähden paikasta kuin yökylästä mukavan emännän hoteista, enkä kuin hostellimajoituksesta.
 |
 |
Viisitoista kuutiometriä muuttokuormaa purkautuu vähitellen, ja ilokseni löydän Dublinista ostamani Oscar Wilden kootut teokset, jota en ollut ehtinyt edes avata tätä ennen. Ajattelin vain vilkaista kirjaa tauolla (tällä viikolla teen duunia kotona) mutta kykenen hädin tuskin laskemaan kymmensenttistä opusta kädestäni edes yöksi. Onelinereiden suurmestarin ja hedonismin ylipapin merkitystä viimeisen sadan vuoden henkiseen ilmapiiriin on mahdotonta liioitella. J.R. Ewingin ideoineet veijarit olivat lukeneet lordi Illingworthinsa etu- ja takaperin. Mielessäni on Irlannin matkasta lähtien pyörinyt koodata Oscar Wilde -fortune, ehkä perjantain deadlinen jälkeen on aikaa siihenkin. Tähän kuitenkin päivän sitaatti (tyttögeenini pakottavat lainauksiin, nääs):
I don't like principles. I prefer prejudices.
Ruokaostokset australialaisissa supermarketeissa ovat vain aina yhtä suurta seikkailua. Mozzarella-juusto ei ole mozzarella-juustoa, vaan bocconcinia. Juustoa ja makkaraa ei juuri koskaan kannata ostaa umpiopakattuina, vaan halvemmalla ja tuoreempana irtomyynnistä tiskiltä. Sisäänheittotuote ei ole kahvi tai keskikalja, vaan kakut: 1,15 - 4 AUD:lla eli 0,7 - 2,5 eurolla saa fantastisia kreemipäällysteisiä unelmia, ainakin jos on valmis kelpuuttamaan kolmen päivän sisällä vanhenevan Reduced for quick sale-tortun. Ja minähän olen: ei se kaakku kolmea päivää pidempään säilyisi kuitenkaan! Viimeiseen kahteen viikkoon en ole kertaakaan onnistunut poistumaan kaupasta ilman yhtä tai useampaa kermavaahto- ja vaniljasoossipläjäystä. Niiden ostaminen on kuin pistäisi rahaa pankkiin.
Keskikaljaa ei ruokakaupoissa myydäkään, kaikki alkoholi on kaupan ainoastaan viinakaupoissa. "Suomi 70-luvulla"-tyyppisestä säätelystä ei silti ole kyse. Siinä, missä supermarketteja on harvakseltaan, ja useimmat niistä menevät arkisin jo kuudelta kiinni, viinakauppoja on joka korttelissa ja ne ovat auki joka päivä pitkälle yöhön.
Sunnuntaipäivä on mukavan syksyisen lämpöinen, joten menemme South Bank Parklandseille sitä viettämään. South Bankin puisto rakennettiin Brisbanen keskustaan 1988 World Expoa varten ja se on jonkinlainen Kaivopuiston, Yyterin ja Puuhamaan risteytys. Puistosta löytyy kaikkea kiehtovaa kuten nepalilainen pagoda ja puskutraktoreilla rakennettu laguuni. Brisbanen kaupunkihan ei ole merenrannassa, joten biitsi on pitänyt tehdä itse: alavasemmalla voi nähdä etualalla hiekkarantaisen laguunin ja välittömästi sen takana Brisbanea halkovan joen.
 |
 |
 |
Iltapäivän viihteestä huolehtii eräs lempipubeistamme, Paddo Tavern, vuosittaisine konnakisoineen. Alaoikealla piirinmestari Shane Toadke.
 |
 |
 |
Paddo eli Paddington on muutenkin viehko kaupunginosa, täynnä hyviä ravintoloita, viihtyisiä kahviloita ja herttaista hömppää myyviä käsittämättömiä kauppoja kuten tämä keijutarvikeputiikki.
Ihmeiden aika ei ole ohi: maanantaina tilattu ja kahden viikon päästä luvattu ADSL alkoikin toimia jo tänään! Tästedes saattaa blogipäivityksiäkin tulla hiukan säännöllisemmin kuin aiemmin internet-kahviloissa roikkuessa.
Suomalaisen ajokorttini validiteetti alkaa vedellä viimeisiään, ja saan ajaa sillä täällä laillisesti enää ensi tiistaihin saakka. Olen siis päntännyt viime päivät aussiajokortin kirjalliseen kokeeseen valmistavaa opusta. Siitä selviää mm. se, että Queenslandissa tulee lain mukaan kääntää auton pyörät linkkuun jalkakäytävän reunusta vasten, kun auto pysäköidään mäkeen. Yeah, right! Yksi viidestäkymmenestä aussiautoilijasta tekee niin, muut jättävät huolettomasti pyörät suoraan. "No EIHÄN se auto siitä mihinkään lähde, onhan siinä käsijarru päällä! Ainakin muistaakseni." Brisbane on mäkisyydeltään Côte d'Azurin luokkaa ja karvat nousevat pystyyn, kun ajattelen sitäkin kuorma-autoa, joka Sophia Antipoliksessa lähti vierimään ilman kuljettajaa...kuormuri törmäsi Veroniquen pysäköityyn autoon, joka puolestaan oli metrin päässä sinkoutua ikkunan läpi keskelle silloisen duunipaikan maisemakonttoria. Oui, oui, bien sûr, oli se käsijarru päällä, ainakin muistaakseni.
Tällä kertaa teen rasismitestin. Elättelen toiveita siitä, että paljastuisin kunnon punaniskaksi, mutta tulos on siinä suhteessa epätyydyttävä. Ennakko-oletukseni lihavista ihmisistä, naisista tai miehistä työelämässä/perheen parissa ja jopa republikaanipresidenteistä ovat mitättömän vaisuja. Löytyy kuitenkin yksi alue, jossa vedän kunnolla kotiinpäin: luonnontieteet ovat minulle naisten hommaa.
On pitkä viikonloppu, koska maanantaina vietetään Anzac Dayta australialaisten urheiden joukkojen muistoksi, ja polkaisemme sen käyntiin rokkiklubi-illalla Zoo-nimisessä puulaakissa. Klubi on Brisbanen Tavastia melkein yksi yhteen, ja siellä on maailman kaunein naisten vessa.
Illan pääesiintyjä on Architecture in Helsinki, joka räjäyttää potin täysin. Kahdeksanhenkinen poppoo ei ole ilmeeltään täysin vailla yhtymäkohtia Ultra Brahan. Poppi on sekopäistä ja yhtä häpeilemätöntä lainojen sekoittelua kuin 90-luvun alun YUP. Jotkut lainoista tuovat mieleen Curen, Flaming Lipsit tai Tarikan. Jäsenet näyttävät kootun suuren laatuyliopiston lahjakkaimmista, rohkeimmista ja itsetarkoituksellisen huonoimmin pukeutuvista yksilöistä. Viimeksimainittuun määreeseen muodostaa poikkeuksen ainoastaan söpö kitaristi-vetopasunisti-rumpali-bongorumpali-taustalaulaja Gus Franklin. Muutkin jäsenet näyttävät olevan melkoisia monilahjakkuuksia.
Lämppäriesiintyjät ovat nekin mainioita ja hyväntuulisia. Alle oikealle ikuistettu ratkiriemukas poikkeus betoniinvaletusta rokkikuviosta: keltaiseen paituliin pukeutunut yhden naisen orkka Nicole Thibault.
 |
 |
 |
Käymme University of Queenslandin sadantuhannen käytetyn kirjan kirjamessuilla, ja joudumme divarifrenzyn valtaan. Ola ostaa kolmisenkymmentä kirjaa, minä puolen tusinaa mutta sitäkin kaivatumpia. Mukaani tarttuu mm. Lubert Stryerin Biochemistry, joka on ollut ostoslistalla viimeiset viisitoista vuotta. Kyseessä on vanha painos, tietysti, joten kaikki täytyy ottaa suolarippusen kera, mutta eipä hintakaan päätä huimaa: 2 AUD. Lähes yhtä paljon ilahduttaa eteläisen taivaankannen tähtikartta, jota olin etsinyt tuloksetta kolme kuukautta. Olin allokoinut karttaan 15 taalaa sitten kun sen löytäisin, messuilla hinta on kokonaisedulliset 0,20 AUD.
Ohjelmistossa olisi tänään ollut tiukkaa trekkausta, mutta Ola on heikossa hapessa, joten jäämme kotiin ja istutamme ruiskukkia sekä pystytämme kompostin. Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito. Paitsi matkustaminen.
Viunakaupasta löytyy poikkeuksellisesti sidukkaa. En ole siiderisuu, mutta juoma on täällä niin harvinainen, että pitäähän sitä kokeilla. Tasmanialainen Mercury Dry on täysin kelvollista vaikkakaan ei kovin luonteikasta.
"Saanko luvan vai tanssitaanko ensin? Käykös neiti täällä usein? Onpas kamalan liukas plaattia!"
Kirjallinen koe meni rimaa hipoen läpi, joten nyt on minunkin takataskussani uutuuttaan hohtava Queenslandin ajokortti! Taidanpa siis ostaa polkupyörän.
Viihdyttävä naapurin pariskunta Trevor ja Kay tulee meille päivälliselle ja selviää mm. että Trevor on duunannut Tähtien sotaan mekaanisia mörrimöykkyjä. Joillakin tietokonemiehillä ja -naisilla on hauskemmat hommat kuin toisilla.
Vappuaattona heräämme kukonlaulun aikaan ja ajamme parisataa kilometriä etelään kiivetäksemme Mt. Warningille. Vuori on jäänne 20 miljoonaa vuotta sitten sammuneesta jättiläistulivuoresta. Tulivuori on laajimmalle levinneitä maailmanhistoriassa, siitä valuneet laavavirrat ulottuvat Brisbanen eteläisimpiin kaupunginosiin asti.
Kiipeäminen ei ole ihan helppo rasti. Osin rinne on niin jyrkkä, että sen nouseminen onnistuu vain hilaamalla itseään kallioon piikattua kettinkiä pitkin. Happi loppuu ja laatta meinaa lentää, ennen kuin pääsen laelle saakka.
Tämänkertaisella metsäreissulla pademelonien bongaus onnistuu, olen ikionnellinen! Red-necked pademelon hyppelehtii vuoren alarinteillä ja tuijottaa paheksuvasti tavatonta mekkalaa pitäviä pusikkokalkkunoita. Metsäneläimistä suurinta ihmetystä herättävät kuitenkin laseraseäänellä keskustelevat, hektisen levottomasti lentävät linnut, jotka tottelevat nimeä whipbird. Olo on kuin Megazonessa, kun joka suunnasta kuuluu korviavihlova "WWWHHITTT!"
 |
 |
 |
Aivan Mt. Warningin vieressä on hippiparatiisi Nimbin. Kaupungin perustivat vaihtoehtokulttuuri-ihmiset vuonna -73 keskelle kuvankaunista vuoristo- ja järvimaisemaa. Paikka muistuttaa enemmän kuin vähän San Marcosin kaupunkia, joka on samanhenkinen paikka Guatemalassa Lake Atitlanin rannalla. Tänään vietettävillä Mardi Grass-festareilla Nimbinin kaduilla myydään avoimesti pilveä ja avaruuskeksejä, mutta rommikolatölkki täytyy kääräistä tiukasti ruskeaan paperipussiin.
 |
 |
 |
 |