2.-3.12.2006 Moreton Island, Queensland

Moreton Island Brisbanen edustalla on koko lailla Fraser Islandin kaltainen valtava hiekkasärkkäsaari, jonne viemme Heikin ja Liisan näiden Australian kiertueella.

Majoitumme merenrantaan leirintäalueelle. Aivan rannan tuntumassa lilluvat nimellä Tangalooma Wrecks tunnetut, aallonmurtajiksi upotetut hylyt, jotka houkuttelevat kaloja katveeseensa. Isoimmat snorklatessa näkemäni kalat ovat mykistävän parimetrisiä Queensland groupereita.

Hylkyjen hujakoilla vesi ylettyy matalimmillaan vain vyötäröön. Hylkyjen ja rannan välissä on huomattavasti syvempää, ja nousu- ja laskuveden puolivälissä meren virtaus vie lähiliikennejunan vauhdilla. Ajaudun virtauksen vuoksi nokkakolariin kuvassa etualalla kuhertelevan orientaalipariskunnan kanssa. Hups.

Saaren monet dyyninrinteet tarjoaisivat mahdollisuuden sandtobaggonointiin, mutta meiltä unohtui pulkka kotiin.

8.12.2006 Perjantai, University of Queensland, St Lucia

Vatsa on lakannut sietämästä olutta kokonaan. Torstai-iltana nautin kaksi desilitraa kevytolutta juuri ennen nukkumaanmenoa, ja koko perjantaipäivä menee linkkuveitsiasennossa. Siinä missä vatsa on tulessa, kasvot ovat turrat ja tuntuu siltä kuin koko pärstän voisi irrottaa sijoiltaan; keskimäärin kaikki on siis normaalia.

13.12.2006 Keskiviikko, University of Queensland, St Lucia

Sylvia valmistuu oivallisesti ja saa päähänsä hassun hatun, kuten myös Sylvian Honours-työn ohjaaja, tohtori Larry. Sylvia lomailee eteläisellä pallonpuoliskolla vielä kuukauden, mutta sitten tytön seuraava pit stop on Wien. Ikävä tulee.

21.12.2006 Torstai, mykistyneenä, Brisbane

Viikko sitten Yhdysvallat määräsi pikkukolikoiden sulattamisen rangaistavaksi. Houkutus siihen uhkaa, koska sinkin, nikkelin ja kuparin korkeat maailmanmarkkinahinnat (sekä dollarin heikkeneminen) ovat johtaneet siihen, että USD-senttien ja -viisisenttisten sisältämä metalli on arvokkaampaa kuin itse kolikko. -Mitäs tuosta, eihän moinen epäsuhta ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta maailmanhistoriassa. Mutta viitsisikö joku nyt selittää, miksi maailman rikkaimmassa valtiossa pidetään niistä senteistä kiinni niin sitkeästi, että sen rahapajassa lyötiin tänäkin vuonna liki kahdeksan miljardia uutta sentin kolikkoa? Ei kai Yhdysvalloissa ole ainuttakaan tarjoilijaa, joka ei panisi sinua mustalle listalle, eikä ainuttakaan koditonta, joka ei sylkisi perääsi, jos annat tälle yhden sentin? (No joo, ei täällä vieläkään mitään kommentointimahdollisuutta ole...vastatkaa vaikka siellä omissa blogeissanne, jos osaatte valaista asiaa.)

23.12.2006 Lauantai, New England National Park, New South Wales

Ajomatka puoleenväliin Brisbanea ja Sydneytä sydänkesällä on hikinen, mutta vanha metsänvartijan talo 1600 metrin korkeudessa Banksia Pointissa on vilpoisa ja sammalpeitteinen. Grilli roihuaa ulkosalla ja keli muistuttaa keskivertojuhannusta Suomessa: päivällä +22, yöllä +8.

Brassivahvistukset Paulo ja Fernanda istuvat grillipaikalla tsekkailemassa paikallista faunaa.

Heti talon takapihalta alkaa tuhannen metrin liki yhtäjaksoinen pudotus.

24.12.2006 Sunnuntai, jouluaatto, New England National Park, New South Wales

Jouluaatto alkaa suomalaisella riisipuurolla, jota hauduttelen tuntikausia. Kauhaisen mantelin kattilasta vahingossa omalle lautaselleni, mikä on aikamoinen antikliimaksi ja mahdollisesti aiheuttaa minulle huonoa onnea koko tulevan vuoden.

Puuron jälkeen aaton keskeisin ohjelmanumero on ADSL-yhteyden omatoiminen hankkiminen. Kuparia ei metsän keskelle ole vedetty ja GSM toimii satunnaisesti, mutta Larry, Francis ja minä emme lakkaa etsimästä signaalia, ennen kuin Larryn maastotraktorin keulille viritelty lautanen on suunnattu kohti oikeaa taivaan pistettä. -Seutukunnalla on enemmän ufohavaintoja kuin muussa Australiassa yhteensä, joten varustaudumme kertomaan olevamme ufotutkijoita, mikäli joku harvalukuisista mutta sitäkin ällistyneemmistä ohikulkijoista kysyisi meiltä, mitä ihmettä oikein puuhaamme...

Illalla joulupukin säkistä paljastuu kaikkea kivaa ja gutaa, kuten kuluvan vuosikymmenen teollisen muotoilun, käytettävyyden ja brandauksen kaunein kukkanen.

Päivällisen jälkeen pykäämme videotykin, valkoisen lakanan, pyykkipoikien ja purukumin avulla pystyyn ulkoilmaleffateatterin, ja opimme John Cleeseltä, kuinka parhaiten ärsyttää ihmisiä. (Kuvanlaatu oli hiukan parempi kuin valokuva antaa ymmärtää, mutta käsi tärisi, Cleese elehti ja AVI hävitti.)

25.12.2006 Maanantai, joulupäivä, New England National Park, New South Wales

Takapihalta lähtee useita luontopolkuja, joista jylhän ja paikoin ahtaahkon Eagle's Nest Trackin kierrämme joulupäivänä. Alppikukat kukkivat.

Paluumatkalla sade yllättää, mutta niskaan ropiseva vihma unohtuu täysin, kun bongaan ensi kertaa nelikorvaisen harmaakengurun.

Varsinainen jouluateria maksalaatikoineen, silleineen ja lanttuloorineen nautitaan joulupäivän iltana pitkällisen dominonpeluun jälkeen. Kuvassa Lynn asettelee, kun Igor, Paulo, Francis, Dave, Fernanda ja Ola jännäävät.

26.12.2006 Tiistai, tapaninpäivä, New England National Park, New South Wales

New England National Park on yksi Australian ja sitä myöten koko maailman parhaita paikkoja spotata lyrebird luonnossa. Tänään kapuan siis päättäväisenä sängystä auringonnousun aikaan ja rahtaudun virkistävässä aamukirpeydessä Lyrebird Walk -luontopolulle. And lo, there it is: kippurapyrstöinen kultakurkku, jonka rajatonta laulutaitoa olemme jo monena iltana leiritulen äärestä todistaneet etänä. Viimeistään tämän jälkeen retkeä voi sanoa onnistuneeksi.

Luonnonpuistossa elää myös Peripatus eli samettimato, hyönteisten ja matojen väliseksi puuttuvaksi renkaaksi spekuloitu mönkiäinen, joka näyttää osapuilleen tältä:

27.12.2006 Keskiviikko, Guy Fawkes National Park, New South Wales

Talonvuokra päättyy. Muut lähtevät telttailemaan ja lämmittelemään rannikolle, kun taas me ajamme vuoristoreittiä Brisbaneen. Matkan varrelle osuu mm. Ebor Falls.

Hippikulttuurin läpitunkemassa mäkimaastossa on kylillä mitä eksoottisimpia paikannimiä.

Lehmiä piisaa niin tien varressa kuin tielläkin (samoin kuin ekstaattisia hihkaisuja minun suustani).

28.12.2006 Torstai, University of Queensland, Brisbane

Joululoman aikana puhuimme siitä, miten parhaimpia asioita matkaillessa ovat yllätykset. Osa yllätyksistä on odotettavissa, mutta silti yllättäviä - esimerkkejä tästä ovat minulle Sveitsi ja Irlanti: Sveitsi Alppeineen oli juuri niin henkeäsalpaava ja Irlanti juuri niin sympaattinen kuin maineensa. Toisenlaisia ovat ne yllätykset, jotka tulevat sattuman sanelemina eivätkä ennalta tilattuina. Yksi iloinen yllätys osui kohdalleni neljän tunnin pikavisiitilläni Osloon syksyllä 2004. Aikeeni oli käydä Munch-museossa, mutta se oli (ymmärrettävästi, silti www-sivulla mainostamattomasti, mur) suljettu Huudon varkauden seurauksena. Turhaan museon ovella kolkuteltuani olin kaupungissa vailla suunnitelmaa, joten valitsin turistipostikorttitelineestä eksoottisimman näköisen kohteen ja tavasin kortin takapuolelta sen nimen: Vigeland parken. Puistosta mitään etukäteen tietämättä hilpaisin sinne ratikalla ja minusta tuli kerralla Vigelandin notkeiden patsaiden suuri fani.

31.12.2006 Sunnuntai, kadunvarressa, Australia

Ja sitten pieni kasvitieteellinen tietoisku! Australialaisia tienposkia täplittää tiuhaan kaksi loistokasta kukkaa: toinen näistä on frangipaani, toinen pulloharjaksikin kutsuttu punainen Callistemon. Ensinmainittu on kulovalkean lailla ympäri maailmaa levinnyt tulokas Väli-Amerikasta, josta Havaijilla saatetaan tehdä lei, kun taas jälkimmäinen on leimallisen australialainen. Pulloharjakukkasta ei parane sekoittaa sen paremmin banksiaan kuin waratahiinkaan, vaikka aussit itsekin kyseisen virheen joskus tekevät.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Pasila, porilaisten marssi.