| Hakemistoon - Tammikuu 2005 | Olan blogi |
Käymme lounaalla Mofidin luona. Paikalla ovat myös Mofidin poika George ja tuttavaperheen tyttäret, Susan Adelaidesta ja Jackie Alice Springistä. George on entinen kansallisen tason jousiampuja ja nykyään suunnittelee lentokonesoftaa. Juttelemme pitkän tovin mimmien kanssa matkailusta ja politiikasta; Jackie on häpnaadilla lyöty, kun kuulee, että Suomessa oli (hetkellisesti) sekä naispresidentti että naispääministeri.
Menemme kävelylle Hallett Coven luonnonpuistoon, joka on kuin geologian oppikirjan kaavakuvasta: maansiirros on paljastanut pinon päällekkäisiä sedimenttejä, joista vanhimmat ovat jäätikköjärven pohjaa 280 miljoonan vuoden takaa.
Susan heittää meidät autolla Adelaideen ja menemme kävelylle kaupungin puistoringille. Puisto vilisee kakaduja ja kaijoja. Yhdessä puussa näen tipun, jonka tulkitsen nuoreksi crimson rosellaksi, Ola taas vangitsee filmille eastern rosellan.
Nautimme herkulliset punjabilaisthalit intialaisravintola Mayassa Gouger Streetin poikkikadulla. Hyvän inkkarikokemuksen rohkaisemana katsomme DVD:ltä Bollywood- leffan Girlfriend, mutta se on karsea jenkkiklooni, jonka pystymme viemään päätökseen vain pikakelauksella.
|
|
Glandoren kämppämme ullakolta on hajonnut lämminvesiputki. Putkimies tuli katsomaan tilannetta jouluaattona, ja kertoi tilaavansa tarvittavat osat heti, mutta joululoman aikana homma ei tietenkään etene kovin vauhdikkaasti, ja putki vuotaa vettä pihalle tasaiseen tahtiin. (Adelaidelaisten toimistokiinteistöjen vedenkulutuksesta 25% meneekin kuulemma suoraan vuotojen mukana kankkulan kaivoon. Näin siis vesipulan ankarasti vaivaamassa maassa! -Ellei joku tiennyt sitä vielä, niin Suomessa on maailman laadukkaimmin tehdyt LVI-työt. Paremmat kuin Australiassa. Paremmat kuin Ranskassa. Paremmat kuin jenkeissä. Paremmat kuin missään.)
Vika ei muuten vaikuttaisi elämäämme lainkaan, mutta vuoto toi mukanaan hyttyset. Etelä-Australia ei ole hyttysille suotuisaa aluetta; sademäärä on muutenkin kuivan Australian pienin, ja varsinkin näin kesällä joet kuivuvat sorapohjaisiksi ojiksi. Lämminvesiputkesta pihalle tasaisena norona valuva oja näyttää kuitenkin olevan moskiitoille pelastava keidas, sillä viimeisen viikon aikana sekä minä että Ola olemme saaneet kymmeniä jättimäisiä puremia nilkkoihin, ranteisiin ja jopa kaulaan. Raaps, raaps, raaps.
Changi International Airport on sikahieno. Näin ei kuulu sanoa lentokentästä, mutta kun se vaan on. Erityisen ilahduttavia asioita ovat kaktuspuutarha, naistenvessan koppien oviin kustomoidut glamoröösit nimikyltit, uima-allasbaari katolla, viiden euron tukanleikkuu kakkosterminaalin air train-asemalla sekä supermarket, joka kelpuuttaa visan ainoastaan, jos lasku on vähintään kaksi euroa; moiseen summaan pääsin vain ostamalla sylin täydeltä kuivattuja arbuuseja ja vaniljapullia.
 |
 |
 |
 |
Otsassa on pingispallon kokoinen hyttysenpurema. Otsassa!! Eikö adelaidelaisilla hyttysillä ole mitään tapoja?
Dobra, Juha, Konsta ja Ikis ovat vastassa kun lentoni laskeutuu aamulla 06:30, Juhan pidettyä kokoyön valvojaiset uuden Pavonin voimin. Hiukan ahdistaa se, että Dobra ajaa itsepintaisesti väärällä puolella tietä.
Herään puoli viideltä, mutta seitsemältä alkaa ramaista, joten päätän nukkua vielä pari tuntia, jotta saan univelkaa pois. Unohdan kännykän päälle, ja se herättää puoli yhdeksältä. Kompuroin pystyyn sekavana ja tuijottelen pitkän tovin kännykkää. Ruudussa näkyy numero: 05675...jotain. 05? Onko se Brisbanen suuntanumero? Ihmettelen, miten hälytysääni vaiennetaan. Veikkaan, että vihreä luuri saisi äänen sammumaan, joten painan sitä.
Lunta on satanut miltei metrin, ja Helsinki on hetkisen kaunis. Ero Anusta ja Juhasta lentokentällä on vaikeampi kuin edellisellä kerralla, silloin kun oikeasti muutimme. Tunnen olevani kuin lapsi, joka ei halua mennä nukkumaan, koska ero vanhemmista edes yön ajaksi on liian tuskallinen.
Finnairin lento Helsingistä Bangkokin kautta Singaporeen on ammuttu täyteen. Vieressä istuva ylileveä perusgünther työntää kyynärpäänsä toistuvasti kymmeniä senttejä minun ilmatilani puolelle. Tästä suivaantuneena vannon itselleni, että jos saksalaispariskunta kysyy minulta, mitä Finskin tarjoamat neekerinpusut ovat, vastaan heille "Oh, it's a Finnish specialty called nigger's kisses."
Eivät kysy.
Bangkokissa vaihtuu miehistö ja ilmaan noustuamme eteemme ladataan Thaimaassa valmistetut lentokoneateriat. Ero eurooppalaisiin sahajauhotöräyksiin on valtaisa: jättikatkawokki on mahtavaa, ja sen ohella tarjotaan tulista chilikastiketta. (Ei tulista siten kuin maistamisrajoitteisen ihmisen terästämän synttärimunakkaan linnunsilmäsattuma. Vaan järjellisen tulista.)
Singaporeen rantauduttuani ensimmäinen tehtäväni on luonnollisesti kiskaista vaaleanpunainen Singapore Sling hotelli Rafflesin arvokkaassa tummanpuhuvassa Long Bar'issa. Reseptin innovoi toissavuosisadan vaiheessa hra Ngiam Tong Boon.
Singapore Sling30 ml giniä15 ml Cherry Brandya 120 ml ananasmehua 15 ml limettimehua 7.5 ml Cointreau'ta 7.5 ml Dom Benedictineä 10 ml punaista grenadiinia tilkkanen angosturaa ananasviipale ja cocktailkirsikka |
 |
 |
 |
Kivoja asioita Singaporessa:
Sarsista ei ole vieläkään päästy eroon Kaakkois-Aasiassa.
Plakkariini lävähtää neljäskymmenes maapiste taksimatkalla Johor Bahruun. Tämä Singaporea lähin kaupunki Malesiassa heti salmen toisella puolella on kovan kaupungin maineessa, mutta pikavisiitillä päiväsaikaan sitä ei juuri huomaa, vaikka katukuva onkin vähän karhea. Plaza Kotarayan kauppakeskuksen hinnat ovat naurettavat: shoppaan kassikaupalla mutta saan kulumaan 20 euron matkabudjetista vain puolet.
Taksista kuski osoittaa minulle jotakin kerrassaan ainutlaatuista: liikenne Singaporessa on monilta osin poikki, koska kaupungin halki kävelee kulkue munkkeja hindulaisen Thaipusam- tuskajuhlan vietossa. Munkit viettävät juhlaa pyhittämällä koko vuorokauden kärsimyksen jalolle aatteelle. Urakka on aloitettu edellisyönä kävelemällä tulisten hiilten päällä, ja päivän mittaan kaverit kävelevät merenrannan tasolta vuoristossa olevalle temppelille niskassaan keskivertojoulukuusta suurempi palmuhässäkkä, joka on kiinnitetty munkkeihin kymmenillä ihon lävistävillä koukuilla.
Paikalliset hindut tsiigaavat touhua tienposkesta isoina yleisöinä ja silmä yhtä kovana kuin minäkin, tuskin (hah!!) kuitenkaan yhtä ällistyneinä.
Ensi kertaa uudessa kotikaupungissa! Olan tuurilla löytämän kalustetun yksiön sijainti aivan Brunswick Street Mallin tuntumassa on fantastinen, konttausetäisyydellä lukuisista mukavista pubeista, kahviloista ja ravintoloista. Elähdyttävin pubeista on Press Club, jonka sisustus on henkeä "Giger meets Stefan Lindfors".
On Australian kansallispäivä, ja juhlistamme sitä menemällä perinteisiin hotelli Story Bridgen torakkaraveihin. Festaritunnelma on käsinkosketeltava, tuoksuu helle ja vastaleikattu ruoho, ja ilmassa on aavistus sadetta.
 |
 |
 |
Mahtavat synttärit, ja jo toista kertaa tänä vuonna! Ola ja minä vietämme syntymäpäiviämme yhtaikaa Olan virallisena syntymäpäivänä, koska omani sattui Suomen vierailun ajalle.
Lahjojen avaamisen jälkeen seikkailemme Brisbanen eri lähiöissä selvittääksemme, missä haluaisimme asua. Indooroopilly on molemmille mieleen: sen iso kauppakeskus on sinällään hyvä asia, mutta rakastettavaksi kaupunginosan tekee juna-asemaa ja kauppakeskusta yhdistävä kahvilakatu, jonka yhtaikaa trendikkäät ja kodikkaat putkat herättävät minussa lämpimiä tunteita. Toowongissa on myös eläväinen skene, ja Alderleyssäkin pystyisi asumaan.
Illalla lähdemme baarikierrokselle kaupunkikotiamme ympäröivään Fortitude Valley'hin, Brisbanen baarielämän sykkivään keskukseen. Illasta jäävät ikimuistoisimmin mieleen Lostari-tyyppinen GPO kauniine baaritiskillä pariutuvine ihmisineen sekä Hotel Wickham.
Wickhamissa minä painun ensimmäiseksi ympärilleni katsomatta naistenvessaan, ja jonottelen hetken vuoroani. Koppien ovet aukeavat, ja jokaisesta ilmaantuu kaksimetrinen tupeerattu ja meikattu karpaasi. Wau. Kun tulen ulos, Ola odottaa minua kertoakseen huomanneensa paikassa jotakin yllättävää, kuten baaritiskin valaistulle takaseinälle viritellyt sateenkaarenväriset pullorivistöt. Kiskaisemme yhdet virtaset, ja kun ne ovat lopuillaan, bändi alkaa soittaa dramaattista esiintulomusiikkia alkamassa olevalle drag showlle. Yes sir, I can boogie!
Wickhamissa otetuista kännykkäkuvista ei tosin ota erkkikään selvää, onko näissä miehiä, naisia vai hermafrodiitteja.
Brisbanen Chinatown on vain muutaman korttelin kokoinen, mutta kestää hyvin kansainvälisen vertailun. Ruokakauppoja löytyy isoa ja pientä, halpaa ja ylellistä. Juroimmissa on myynnissä kokonaisia puolimetrisiä haineviä sekä pääskysenpesätynnyreitä.